Sarjakuvaseuran uudet tilat

word_kuvaSarjakuvaTV kävi juhannusviikolla tutustumassa Helsingin Sarjakuvakeskuksen uusiin tiloihin. Oppaana toimi Suomen Sarjakuvaseura ry:n puheenjohtaja Jonna Kuitunen.

Samaan osoitteeseen on avattu yhteistyössä Kuvittajat ry:n kanssa Näkyvyys-galleria, jossa sarjakuvataiteilijat ja kuvittajat voivat esitellä töitään. Vierailullaan Helsingin Kallion uudessa vetonaulassa Retsi näki Pride- viikkoon linkittyvän ”I want to break free” -näyttelyn.

Varhaisia töherryxiä ja Piitlesiä

WOR1KUVASarjakuvaTV:n katsojille on luvassa harvinaista herkkua kun suosittujen sarjakuvien ja lastenkirjojen luoja Mauri Kunnas intoutuu esiintymään persoonalliseen tapaansa Tampere Kupliissa.

Jouko Ruokosenmäki haastatteli Kunnasta kevään 2017  festivaaleilla. Taiteilija kertoo muun muassa ”varhaisista töherryxistään”. Kunnas diggaili nuorena Beatlesista ja Aku Ankasta. Hän pääsi 1970-luvun alussa opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun, ja päätyi pilakuvakokeilujen kautta tekemään myös sanomalehtisarjakuvia. Kuulemme myös Nyrok Cityn syntyvaiheista, Jagge Migreenin synnystä sekä Piitles -albumin tekemistä.

Haastattelu alkoi kuin vai vihkaa, töksähdellen, Kunnaksen lämmitellessä puhekonettaan. Se myös päättyi kerran pari ennen kuin loppui kokonaan. Vauhtiin päästyään piirtäjämestari ottaa hienosti yleisönsä ja haastattelun loppupuoli onkin paikoitellen varsin hervotonta tykitystä.

Noin kolmen vartin mittainen esitys on jaettu kahteen osaan, eikä sitä ole juuri lyhennetty leikkaamalla. Ensimmäisen osan kesto on noin 19 minuuttia ja toisen tietenkin 26 minuuttia.

Tape on tape

WORDKUVAKävimme tapaamassa Tarmo Koivistoa. Tallenteista YouTubeen kootussa avausvideossa Tertsi heiluu kameran takana. Retsi puolestaan kyselee muutama vuosi sitten eläkkeelle jääneen piirtäjäkonkarin kuulumisia ja tulevaisuudensuunnitelmia. Lisäksi puhutaan muun muassa animaation, pilakuvien ja akvarellien tekemisestä sekä näyttelyiden pitämisestä.
Koivisto on yksi ensimmäisistä Puupäähattu -palkinnon saajista ja entinen Sarjakuvaseura-aktiivi, mutta mitä hän ajattelee skestä nyt? Reilu vartti kuluu tämän veikkosen seurassa kuin siivillä.

Tulevissa lähetyksissä kuulemme tarkemmin Koiviston uran vaiheista sekä mestarin käyttämistä välineistä. Noin 30 vuotta hämäläisen Mämmilän kylän tapahtumia seurannut sarjakuva saa myös oman erikoislähetyksensä SarjakuvaTV:ssä.

Innostava Linna

LINNA2WORDKUVAFranz Kafkan Linna ilmestyi postuumisti vuonna 1926. Kristian Huitula sai 90 vuotta myöhemmin valmiiksi sarjakuvaversion tästä klassikoksi nousseesta tarinasta.

Viime syksynä SarjakuvaTv esitteli jo albumisarjan ykkösosaa. Nyt palaamme aiheeseen vuoden vaihteen tietämissä ilmestyneen kakkososan tiimoilta. Haastattelimme Huitulaa Tampere Kuplii -festivaaleilla.

Huitula kertoo Kafkasta ja tämän ystävästä Max Brodista. Retsi taas innostuu esittelemään tulkintojaan teoksen symboliikasta, luettuaan sarjakuvan, joka seurailee tarkasti Linna -romaanin käänteitä. Itse sarjakuvasta olisi kai voitu puhua enemmänkin, mutta nyt haastattelu ei ainakaan spoilaa juonta. Luvassa 23 minuuttia tiukkaa asiaa tässä SarjakuvaTV:n ylivoimaisesti kirjallisimmassa jakso.

Naisia SarjakuvaTV:ssä

presskuva
Retsi tallensi Tampere Kuplii -festivaalien ohjelmistoa. Kahden ohjelmanumeron mittainen teema käsitteli sarjakuvavientiä. Naiset ovat pääosassa jo aiemmin julkaistussa Sarjakuvilla ulkomaille -paneelissa. Sitä saatiin purkkiin alusta alkaen noin 2/3. Panelistit Kaisa Leka, Rosi Kämpe sekä Hanna-Pirita Lehkonen kertovat matkoistaan ja siitä miten he ovat saaneet sarjakuviaan esille Suomen rajojen ulkopuolella. Kämpe piirtää Marvelille ja Top Cowille Pohjois-Amerikkaan, Lehkonen työskentelee LINE Webtoonsille ja Leka tekee omakustannesarjakuvia englanniksi. Keskustelun moderaattorina toimi Lyly Aakkula.

Uusimmassa videossa Kirsi Kinnunen kertoo Ranskassa tekemästään markkinointityöstä. Kinnunen antaa tekijöille vinkkejä siitä miten ulkomaisia kustantajia kannattaisi lähestyä. Yksinpuhelua haastamaan nousi yleisöstä muutama aktiivinen miekkonen. Sarjakuvantekijät ry:n tuottama, neljänkymmenen minuutin mittainen esitelmä on nyt YouTubessa kokonaisuudessaan. Aivan kaikki yleisökysymykset eivät erotu ääninauhalla, mutta kannattaa huomata, että kysymykset sisältyvät kuitenkin Kinnusen vastauksiin.

Tämän jälkeen julkaisemme vielä kaksi Tampere Kuplii-tallennetta ja muutakin haastattelumatskua odottelee jo leikkauspöydällä. Suosittu podcast-sarjamme jatkuu viimeistään kesäkuun alussa.

Janne Kukkonen voitti Sarjakuva Finlandian

presskuvaSarjakuvaTV tallensi Tampere Kuplii -festivaalien ohjelmaa. Vuoden 2017 Sarjakuva Finlandian voitti Janne Kukkonen kirjallaan Voro. Retsi oli paikalla kun Ilpo Koskela haastatteli Kukkosta. Noin 40 minuutin mittainen haastattelu lyheni leikkauspöydällä viitisen minuuttia. Pois jouti muutama Koskelan monologi sekä osa tauoista, joita Kukkosen puheessa esiintyy viljalti.

Pienen, heti palkintojenjaon jälkeen tehdyn Kukkosen haastattelun voinee edelleen katsoa myös Aamulehden sivulta.

Joonaksen poika

Veikko Savolainen herätti arvokkaasti vanhentuneen Joonas hahmonsa henkiin vielä kerran 1980 luvun alkupuolella. Sarjakuvan päähenkilö oli kuitenkin Joonaksen poika, kuvareportteri Jonni.
SarjakuvaTV:n videolla Savolainen muistelee sarjan syntyvaiheita ja harmittelee sen lyhyeksi jäänyttä elämää. Retsin välispiikit ja selitykset on kuvattu Päivälehden museon Joonas & kisällit -näyttelyssä tammikussa 2017.

”Kaikki on kaivautunu omiin poteroihinsa”

pod2_wordSarjakuvaradion IX episodi jatkaa edellisessä podcastissa esitellyn vieraan kanssa. Jutut liikkuvat nyt ns. yleisellä tasolla ja luvassa on runsaasti ajatusruokaa sarjakuvien tiimoilta. Retsi kuuntelee kun syrjäänvetäytynyt konkari, entinen aktiiviharrastaja, P.A. Manninen kertoo ajatuksiaan skenestä.

Helmikuun alussa purkitetun puheen kesto on 54:26.  ja se pitää sisällään mm. seuraavia aiheita:
– Sarjakuvakritiikki
– Sarjakuvaseurat
– Sarjarin toimittaminen
– Sarjakuvalehtien myyminen ja sarjakuvien kustantaminen yleisemmin
– Sarjakuvapalkinnot
– Sarjakuvan tekemisen opettaminen

Eteenpäin työntyvä voima

radioepis8400Pitkästä urastaan ja laajasta tuotannostaan tunnettu sarjakuvapiirtäjä P. A. Manninen pohjaa tekemisensä amerikkalaiseen sarjakuvakulttuuriin. Retsi tapasi tuon Hakametsän hermiitin helmikuun alussa Tampereella.

Sarjakuvaradion haastattelussa Manninen kertoo filosofiasta taiteensa takana sekä tunnetuimmista sarjakuvahahmoistaan Teräsliljasta ja Kapteeni Kuoliosta. Kevään uutuusalbumit Pottakylän lapset ja Kapteeni Kuolio ja Hervannan Hiisi tulevat mukavasti taustoitetuksi jo ennen ilmestymistään.

Reilun tunnin (1:08:09) mittaan puhutaan monista muistakin sarjakuvista sekä kansien tekemisestä ja sarjakuvien markkinoinnista. Vähemmän tunnetut kaupalliset strippisarjakuvat opettivat tekijälleen paljon piirtäjän kohtelusta lehdissä. Kaiken kukkuraksi sarjakuvatohtori kertoo, miten kuka tahansa voi selvitä elämässä paremmin maagisen ajattelun avulla.

Paminiointisessio Tampereella jatkuu sarjakuvaradiossa uusin aihein viikon kuluttua.

Sininen lootus ja hergéologia

tinttiwordKotimaassaan Tintti-hahmon luoja Georges Remi (1907-1983) eli Hergé on noussut kansallissankariksi. Sininen lootus -albumia käsittelevän SarjakuvaTV:n minisarjan vieras, Severi Nygård vertaakin Hergén asemaa Belgiassa meidän suhtautumiseemme Mannerheimiin.

Joulun alla ilmestynyt faksimile-Tintti jäljittelee sarjakuvan ensimmäistä, vuonna 1936 ilmestynyttä kokoomakirjaa ja sarjakuvapoliisit katsoivat aiheelliseksi suunnata huomionsa tähän klassikkoon. Puhetta riitti pitkälle yli tunnin, niin että jakso jouduttiin jakamaan osiin kuin kapteeni Haddockin malspiikki konsanaan. Osat julkaistaan helmikuun aikana ja linkit videoihin löydät tämän  postauksen lopusta.

Aiheen tiimoilta käy jälleen kerran ilmeseksi radion ylivertaisuus sarjakuvien syvällisen puimisen välineenä. (Kuuntele podcastejamme!) Sininen vilkkuvalo ei nyt valitettavasti tahdo yltää pintaa syvemmälle, vaan puhe ja kuva harhailevat albumin mielikuvitusta ruokkivissa yksityiskohdissa. Tämä suotakoon anteeksi, sillä detaljien palvomisella on Tintin lukijoiden parissa pitkät perinteet. Kenties palaamme Tintin pariin myöhemmin, hieman analyyttisemmissa merkeissä. Kuvitettu höpinä saattaa joka tapauksessa olla monelle mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin pelkkä ääni, semminkin kun mukaan saatiin ajatuksiaan jakamaan albumin tekoon osallistunut veteraanikääntäjä Heikki Kaukoranta. (Ks. jaksot 1 ja 3)

Yksityiskohdissa asuu hyvyyttä

Tintti albumit eivät tyhjene ensimmäisellä tai vielä toisellakaan lukemalla. Tämä on ollut omiaan synnyttämään hergéologiaksi kutsutun harrasteen. Ympäri Eurooppaa sarjakuvan fanit ovat perustaneet yhdistyksiä. He julkaisevat lehtiä ja käyvät loputtomia keskusteluja tinttialbumien ja niiden eri variaatioiden tiimoilta.

Ohjelmassa ehditään käsitellä vain muutamaa albumin yksityiskohtaa ja niitäkin melko pintapuolisesti. Sinistä lootusta on kiitelty sen historiallisen taustan tarkkuudesta. Juuri tähän seikkaan Retsikin tarttuu mielellään. Severi kunnostautuu muun muassa Hergén ystävän, ja albumin sisältöön voimakkaasti vaikuttaneen Chang Chong-Chengin esittelijänä. Tertsi sentään yrittää viritellä hieman keskustelua albumin piirrostyylistä. Kolmannessa osassa puhutaan myös aasialaisten stereotyyppisestä kuvaamisesta. Ja kun Kaukoranta pääsee vihdoin ääneen, hän  kertoo miten tinttikäännökset syntyivät.

Faktat ja fiktio

Milloin Tintti vieraili Kiinassa? Yhden vastauksen tähän tarjoaa Aasian historia. Ajankohtaa voidaan haarukoida tapahtumien perusteella, joista Hergé esittää kirjassa omat versionsa. Mantsurian välikohtaus sai alkunsa 18. syyskuuta 1931 kun japanilaiset räjäyttivät pommin Mukdenin pohjoispuolella. Sotilaat marssivat kaupunkiin samana iltana ja muutaman päivän kuluttua koko nykyinen Jilinin maakunta oli japanilaisten hallinnassa. Agressiivinen laajentumispolitiikka herätti laajasti huomiota ja jouduttuaan kritiikin kohteeksi, Japani kertoi (27. 3. 1933) eroavansa Kansainliitosta kahden vuoden kuluttua.

Bonushavaintoja

Videolla keskustellaan melko pitkään albumin kannen motiiveista. Esitettyyn voidaan lisätä, että James Hallin ”kuvitettu symbolisanakirja” vuodelta 1994 kertoo, lohikäärmeen kuvatun Kiinassa perinteisesti kolmivarpaiseksi. Vasta 960-luvulla alkanut Sung-dynastia muutti käytäntöä. Silloin neli- sekä viisivarpaiset lohikäärmeet ottivat vallan. lootuksetRiisipaperivarjostimen kirjoitusmerkin tarkempi tutkiskelu taas paljastaa ettei ylimääräinen varvas olekaan uudemman kansiversion ainoa virhe! Uutta kantta tehtäessä on lootuksenkukkia tarkoittavaan kirjoitusmerkkiin lipsahtanut yksi ylimääräinen siveltimenveto! Albumien takakansien kuvaan keskimmäinen kolmesta kiinalaisesta kirjoitusmerkistä on piirreetty oikein.

Historiaa sarjakuvina

tupla

Kiinan historiaan voi pintapuoliseti tutustua myös sarjakuvien kautta. Viimeisessä osassa esitellään joitakin tärppejä, mutta mainitsematta jää muutama laadukas, lähestulkoon Sinisen lootuksen edustamaa ajankohtaa kuvaava albumi. Ethan Youngin Nanjing on realistinen ja tutustumisen arvoinen. Taiteellisesti se ei kuitenkaan yllä kovin lähelle niitä Yoshiro Tatsumin sotakuvauksia tai Joe Saccon dokumettien koskettavuutta, joihin sarjakuvaa on verrattu. Yannin ja Conradin Valkoinen Tiikeri seikkailee Hongkongin ohella 1930-luvun Shanghaissa. Sen historiallinen taustoitus on pienemmässä roolissa, mutta vähintään yhtä tarkkaa kuin Hergéllä.

Sinisen lootuksen kiinankielisiä kylttejä ja versiomuutoksia

lootusmvKun tintti eksyy Shanghaissa, siihen kuluu mustavalkoalbumissa 4 ruutua mutta värialbumissa vain 3. Ruutu, jossa nähdään vanhan tyylin leimasinkirjoituksella toteutettu oven nimikyltti pudotettiin pois ”modernista” versiosta.

Vuonna 1946 Hergén ja Edgar P. Jacobsin laatimassa väriversiossa alla olevan ruudun vasenta reunaa on jatkettu. Samalla sähkötolpan taakse ilmestyi kiinalainen teksti, jota ei ole mustavalkotintissä. Suomeksi albumin tekstasi Raimo Aaltonen.lootusvari

Hergen Sininen lootus SarjakuvaTV:ssä:
Osa 1 – Kesto 30:54
Osa 2 – Kesto 28.30
Osa 3 – Kesto 25.17