Podcast 4: AYA – Elämää Yop cityssä

Episodi 4
Aiheenamme on nuorten naisten elämä, kun esittelyyn ja arvioitavaksi on otettu Marguerite Abouetin käsikirjoittama ja Clement Oubrerien piirtämä AYA – Elämää Yop cityssä. Arktinen Banaani julkaisi tämän kirjan suomeksi vuonna 2010. Tuttuun tapaan puheissa vilahtelee muitakin sarjakuvia (mm. Mämmilä, Love and Rockets, Tenavat) ja tekijöitä (Joan Sfar, Hernandezin veljekset, Lauzier, Bretécher, Hergé, jne).

Tällä kertaa puhe keskittyy vain yhteen sarjakuvaan, jolloin sisällön analyysissäkin päästään syvemmälle. Etenkin sarjan piirtäjän suoritus herättää sarjakuvapoliiseissa voimakkaita tunteita.

Vanhojen herrojen muisti pätkii varsinkin siinä kohdassa kun pitäisi puhua twerkkauksesta. Äänitasot ja tekniikka on vihdoin saatu kohdalleen. Jakson pituus on noin 51 minuuttia. (Edit 19.2.2017: Sound Cloudin ilmainen tila tuli täyteen, joten podcastit majailivat vajaan vuoden verran Google Drivessä. Googlen lopettua palvelun syksyllä 2016 siirryttiin archive.orgiin). Sarjakuvaradio – episodi 4, olkaa hyvä!

Mainokset

Podcast n:o 3 – Höpinää sekalaisista sarjakuva-aiheista

radioepis3Aivan alkuun on vakuuteltava että kolmannen podcastin äänitys on tehty paremmalla kalustolla kuin viimeksi. Vielä riittää kuitenkin taidoissa ja tekniikassa kehitettävää. Kokonaisuus ottaa takapakkia edelliseen verrattuna, sillä nauhoitusympäristö on paljon haastavampi kuin viimeksi. Ohjelman kesto jää tällä kertaa alle 35 minuuttiin. Jos joku hardcoreharrastaja jaksaa tästä innostua, niin 12:22 minuutin paikkeilla tekninen taso onneksi paranee hieman. Siellä on intron jälkeen kuitenkin noin 11 minuuttia äänipuuroa, josta on vaikea saada selvää.

Maanantaina 15.2. puhutussa sisällössä päällimmäisenä on Porvoon Å-festista tekemäni hankinnat: Jijén seikkailukertomus vuodelta 1939: Trinet et Trinette dans L’Himalaya ja Emmi Valven omakustanne Isän luo.

Lisäksi puhutaan mm.  kokoelmasta luopumisesta ja sivutaan montaa muutakin sarjakuva-aihetta tyyliin:
Tintti
Tom of Finland
– Muumikirjat
– Kvaak-foorumi (nimimerkit Curtvile ja Orjan May)

Anna mulle Lovee -elokuva ja Rauli Somerjoki liittyvät sarjakuviin aasinsiltojen kautta, mutta supersankarit (Kapteeni Hyperventilaattorimies, Deadpool ja Vesa Vitikainen) ovat sen enemmän tai vähemmän kovaa ydintä.

Metasolla jutuissa liikutaan tulevien podcastien aiheiden ideoinnin parissa.
Mainitaan myös Yves Chaland ja Andre Franquin sekä Blueberry. Lopuksi Jijén sarjat: Jojo ja Valhardi, sekä lehdet Pilote, Tintin ja Spirou, pitää vielä liittää tähän listaan.

Vierailu Porvoon Å-Festissa

Vesa VitikainenSarjakuvaTV:n nauhoitetut lähetykset avaa pikaraportti Porvoon Å-Festista. Pätkä painottuu lyhyeen haastatteluun, jossa sarjakuvakäsikirjoittaja Vesa Vitikainen kertoo kuulumisiaan.

Teknisellä puolella kaluston testailu ja tekemisen opettelu jatkuu ja alun insertti kuuluu suurin piirtein näin:

Helmikuun puolivälissä järjestettiin  jo toisen kerran vuotuinen Å-fest. Pitihän se lähteä katsastamaan, kun jo televisiouutisia myöten Porvoosta puhutaan sarjakuvakaupunkina.

Å-festin pääkallonpaikka on kiven heiton päässä linja-autoasemalta sijaitseva Grandin talo. Sieltä löytivät festivaalien pää- ja sivulava sekä myyntipöydät.

Talon alakertaan oli ripustettu kaksi näyttelyä. Isommassa näistä esiteltiin maahntuijoiden tarinoita ja heti sisäänkäynnin luona Turun sarjakuvaseuran Viimeinen Hetero -antologian töitä. Mitä sä täällä teet -näyttelyn ideana oli ryhmäyttää maahanmuuttajia ja sarjakuvantekijöitä. Tulija sai kertoa tarinansa, jonka piirtäjä sitten toteutti sarjakuvana.

Ajankohdan puolesta Å-festin ohjelmaan sopii hyvin tuoreen Puupäähattupalkinnon saajan ja uusien sarjakuvaneuvosten esittely. Ville Piristä, Rojua ja Mikko Huuskoa haastateltiin. (Mainitut henkilöt eivät esiinnny videolla, toim. huom.)

Kaksikielisyys näkyi jännästi sekä lavaojelmassa että sarjistarjonnassa. Jos nyt festivaalien alkutaipaleesta voi mitään päätellä, Å-Fest tuntuu profiloituvan niin sanotun vaihtoehtosarjakuvan esittelijäksi. Suuren yleisön suosikeista oli mukana oli ainoastaan Porvoon oman pojan, Pertti Jarlan uutukaisen julkistus. (Jarlaa ei kuvata videolla, toim. huom.)

Yleiseti ottaen tänä vuonna nostettiin esiin erilaisia vähemmistöjä ja naisia. Lavaohjelmaa tarjottiin molemmilla kotimaisilla kielillä ja tämän puolesta pohjoismaiset vieraat sopivat paremmin kuin hyvin mukaan festivaalien ohjelmaan.

Käytettyjen sarjakuvan kauppiaita oli saatu mukaan kaksi. Kaupungin viimeinen divari oli lopettanut hiljakkoin toimntansa ja sen omistaja yritti vielä päästä loppuvarastostaan eroon. Kaupan valikoimasta oli kuulemma jäljellä enää sarjakuvia, sillä niitä on suht’ helppo käydä kaupittelemassa erilaisissa tilaisuuksissa. Toisin kuin vanhoilla kirjoilla, sarjakuvilla voi olettaa olevan edes jotakin myyntiarvoa, kertoi kauppias.

Myyntipöydät oli ryhmitelty pääsalin molemmin puolin. Myyjiä oli paikalla  kymmenkunta. Kaiken kaikkiaan pöytien tarjonta osoittautui todella monipuoliseksi. Ruotsalaisia ja yllättäen myös ranskalaisia julkaisuja oli kaupan enemmän kuin Helsingin festariella konsanaan.

Yksipäiväinen festivaali laajeni kaupungille näyttelyiden ja iltabileiden muodossa.