Shelton vieraili Helsingissä

wpsheltonSarjakuvapoliisit ovat kesän ja syksyn mittaan enimmäkseen lomailleet. Ainakin koko loppuvuosi mennään melko verkkaiseen julkaisutahtiin. Joonaksen ja Tarmo Koiviston kanssa jatketaan, mutta toivon mukaan ruutuun saadaa myös muuta puheohjelmaa. Jaksamisen mukaan syntyy vielä ulkomaan reportaashia, Asterix-paneelia ja Jouluspeciaalia ennen kuin vuosi vaihtuu.

Helsingin sarjakuvafestivaaleilla otimme rennosti. Puoli vahingossa kameran kennolle tarttui kuitenkin pieni pala historiaa. Friikkilän veljesten, Läski Freddyn kissan ja Terässian isä, Gilbert Shelton, nähdään Jyrki Vainion asiantuntevassa haastattelussa.

Ohjelma on pääosin englanninkielinen, mutta Sheltonin selkeän ääntämisen ansiosta tämän uskaltaa julkaista ilman tekstityksiä. Muutenkin mennään karulla, raw & uncut -linjalla. Luvassa on tällä kertaa vain pari miestä ja puhetta. Shelton tykittää varsinaisen rautaisannoksen underground-kulttuuria.
Kuuntelun ja Googlailun tueksi  vielä lista 47 minuutin mittaisen haastattelun aiheista ja henkilöistä.

0:20 Tulvatuhot ja nuoruus kotikaupunki Houstonissa
1:42 Mad Magazine, Harvey Kurzman
2:20 Newspaper comics
2:30 Dick Tracy, Little Orphan Annie, Archie
3:54 Li’ll Abner, Al Capp
4:10 Hipit
4:35 Robert Crumb
4:40 John Lennon, Yoko Ono
5:23 Uran alkuvaiheet
5:45 Wonder Wart-Hog, Terässika, 60-luvun alku, Superman, Batman
6:40 Jack Jackson, Underground -piirtäjien sosiaalista elämää, Robert Crumb, Bill Griffit, Rick Griffin, Art Spiegelman, Rip Off Press
7:50 Harvey Kurzman, Help (Magazine)
8:20 Terry Gilliam
9:00 Haastattelija Jyrki Vainio kertoo 70-luvun alun kustannusmaailmasta
9:30 Gloria Steinem, Charles Albertson, Terry Gilliam, Harvey Kurtzman, Robert Crumb
10:00 Help -lehden konkurssi
10:40 Mitä underground tarkoitti julkaisumielessä?
11:10 San Francisco alternative comix. Omakustantajat taistelu lehtien jakelumonopolia vastaan.
12:00 Sarjakuvalehtien jakelusta
12:20 Jyrki kysyy: Miksi julkaisitte itse?
12:45 Robert Crumb, Comics Code, Zap Comics (myös 14:50)
14:20 Halusi sanomalehtipiirtäjäksi, Los Angeles Free Press, The Berkeley Barb, East Village Other
15:00 Sääntöjen rikkomisesta, Fabulous Furry Freak Brothers
15:40 Sex, drugs and rock’n roll
15:50 Detroit Free Press
16:20 San Francisco Haight-Ashbury, hippien asuttaman kaupunginosan historiaa
17:40 Normaalia työntekoa sarjakuvien parissa
18:05 Rip Off Press ja sarjakuvien jakelu
18:30 Piirtäjien musiikkimaut
20:00 Fabulous Furry Freak Brothers, Friikkilän pojat (Austin, Texas)
20:30 Marx Brothers, Marxin veljekset
21:30 Fat Freddy, Läski-Freddy
22:15 Sheltonin julkaisuhistoria
22:40 Kansainvälistyminen
23:10 Julkaisutoiminta Englannissa, Knockabout Comics
23:55 Lempisarjakuvapiirtäjiä: Virgil ”Whip” Partch, Don Martin ja Harvey Kurtzman
24:30 The Weekly Magazine, Virgil ”Whip” Partch, Saturday Evening Post
25:30 Kissoista ja sivutaitosta, sarjakuvien paikka sanomalehdessä, Fat Freddy’s Cat, Läski Freddyn Kissa, The Family Upstairs, Krazy Kat
28:10 Sheltonin Eurooppa, Lontoo, Barcelona, Pariisi
29:00 Muutto Eurooppaan ja asuminen täällä
30:20 Robert Crumb
31:00 Yhteistyö muiden taiteilijoiden kanssa
31:40 Originaalikoko ja työskentely
33:20 Not Quite Dead -bändisarjakuva
33:35 Marihuana ja muusikkous
35:00 Friikkilän veljesten 50 -vuotisjuhla
35:40 Yleisökysymys mahdollisista laillisuusongelmista
37:00 julkaisija Felix Dennis
37:40 Lady Chatterleyn rakastaja ja Mattioli, Squeak the Mouse, Art Spiegelman
39:00 USA:n nykyinen julkaisuilmapiiri
39:50 Yleisökysymys hippikulttuurin perinnöstä
40:20 Hallituksen sekaantuminen ihmisten yksityiselämään, politiikka
41:10 Elämä Ranskassa nyt
41:40 Yleisökysymys: Seuraatko skeneä? Peter Bagge, Daniel Clowes
42:30 Kokeellinen sarjakuva ja tarinan merkitys. Marvel-sarjakuvat
43:45 Yleisökysymys jakeluongelmien voittamisesta 1970-luvulla
45:00 Nautintoaineiden rooli Sheltonin omassa elämässä,                                                   Virgil Partch, Friikkilän veljekset

Mainokset

Sarjakuvaseuran uudet tilat

word_kuvaSarjakuvaTV kävi juhannusviikolla tutustumassa Helsingin Sarjakuvakeskuksen uusiin tiloihin. Oppaana toimi Suomen Sarjakuvaseura ry:n puheenjohtaja Jonna Kuitunen.

Samaan osoitteeseen on avattu yhteistyössä Kuvittajat ry:n kanssa Näkyvyys-galleria, jossa sarjakuvataiteilijat ja kuvittajat voivat esitellä töitään. Vierailullaan Helsingin Kallion uudessa vetonaulassa Retsi näki Pride- viikkoon linkittyvän ”I want to break free” -näyttelyn.

Varhaisia töherryxiä ja Piitlesiä

WOR1KUVASarjakuvaTV:n katsojille on luvassa harvinaista herkkua kun suosittujen sarjakuvien ja lastenkirjojen luoja Mauri Kunnas intoutuu esiintymään persoonalliseen tapaansa Tampere Kupliissa.

Jouko Ruokosenmäki haastatteli Kunnasta kevään 2017  festivaaleilla. Taiteilija kertoo muun muassa ”varhaisista töherryxistään”. Kunnas diggaili nuorena Beatlesista ja Aku Ankasta. Hän pääsi 1970-luvun alussa opiskelemaan Taideteolliseen korkeakouluun, ja päätyi pilakuvakokeilujen kautta tekemään myös sanomalehtisarjakuvia. Kuulemme myös Nyrok Cityn syntyvaiheista, Jagge Migreenin synnystä sekä Piitles -albumin tekemistä.

Haastattelu alkoi kuin vai vihkaa, töksähdellen, Kunnaksen lämmitellessä puhekonettaan. Se myös päättyi kerran pari ennen kuin loppui kokonaan. Vauhtiin päästyään piirtäjämestari ottaa hienosti yleisönsä ja haastattelun loppupuoli onkin paikoitellen varsin hervotonta tykitystä.

Noin kolmen vartin mittainen esitys on jaettu kahteen osaan, eikä sitä ole juuri lyhennetty leikkaamalla. Ensimmäisen osan kesto on noin 19 minuuttia ja toisen tietenkin 26 minuuttia.

Tape on tape

WORDKUVAKävimme tapaamassa Tarmo Koivistoa. Tallenteista YouTubeen kootussa avausvideossa Tertsi heiluu kameran takana. Retsi puolestaan kyselee muutama vuosi sitten eläkkeelle jääneen piirtäjäkonkarin kuulumisia ja tulevaisuudensuunnitelmia. Lisäksi puhutaan muun muassa animaation, pilakuvien ja akvarellien tekemisestä sekä näyttelyiden pitämisestä.
Koivisto on yksi ensimmäisistä Puupäähattu -palkinnon saajista ja entinen Sarjakuvaseura-aktiivi, mutta mitä hän ajattelee skestä nyt? Reilu vartti kuluu tämän veikkosen seurassa kuin siivillä.

Tulevissa lähetyksissä kuulemme tarkemmin Koiviston uran vaiheista sekä mestarin käyttämistä välineistä. Noin 30 vuotta hämäläisen Mämmilän kylän tapahtumia seurannut sarjakuva saa myös oman erikoislähetyksensä SarjakuvaTV:ssä.

Naisia SarjakuvaTV:ssä

presskuva
Retsi tallensi Tampere Kuplii -festivaalien ohjelmistoa. Kahden ohjelmanumeron mittainen teema käsitteli sarjakuvavientiä. Naiset ovat pääosassa jo aiemmin julkaistussa Sarjakuvilla ulkomaille -paneelissa. Sitä saatiin purkkiin alusta alkaen noin 2/3. Panelistit Kaisa Leka, Rosi Kämpe sekä Hanna-Pirita Lehkonen kertovat matkoistaan ja siitä miten he ovat saaneet sarjakuviaan esille Suomen rajojen ulkopuolella. Kämpe piirtää Marvelille ja Top Cowille Pohjois-Amerikkaan, Lehkonen työskentelee LINE Webtoonsille ja Leka tekee omakustannesarjakuvia englanniksi. Keskustelun moderaattorina toimi Lyly Aakkula.

Uusimmassa videossa Kirsi Kinnunen kertoo Ranskassa tekemästään markkinointityöstä. Kinnunen antaa tekijöille vinkkejä siitä miten ulkomaisia kustantajia kannattaisi lähestyä. Yksinpuhelua haastamaan nousi yleisöstä muutama aktiivinen miekkonen. Sarjakuvantekijät ry:n tuottama, neljänkymmenen minuutin mittainen esitelmä on nyt YouTubessa kokonaisuudessaan. Aivan kaikki yleisökysymykset eivät erotu ääninauhalla, mutta kannattaa huomata, että kysymykset sisältyvät kuitenkin Kinnusen vastauksiin.

Tämän jälkeen julkaisemme vielä kaksi Tampere Kuplii-tallennetta ja muutakin haastattelumatskua odottelee jo leikkauspöydällä. Suosittu podcast-sarjamme jatkuu viimeistään kesäkuun alussa.

Janne Kukkonen voitti Sarjakuva Finlandian

presskuvaSarjakuvaTV tallensi Tampere Kuplii -festivaalien ohjelmaa. Vuoden 2017 Sarjakuva Finlandian voitti Janne Kukkonen kirjallaan Voro. Retsi oli paikalla kun Ilpo Koskela haastatteli Kukkosta. Noin 40 minuutin mittainen haastattelu lyheni leikkauspöydällä viitisen minuuttia. Pois jouti muutama Koskelan monologi sekä osa tauoista, joita Kukkosen puheessa esiintyy viljalti.

Pienen, heti palkintojenjaon jälkeen tehdyn Kukkosen haastattelun voinee edelleen katsoa myös Aamulehden sivulta.

Joonaksen poika

Veikko Savolainen herätti arvokkaasti vanhentuneen Joonas hahmonsa henkiin vielä kerran 1980 luvun alkupuolella. Sarjakuvan päähenkilö oli kuitenkin Joonaksen poika, kuvareportteri Jonni.
SarjakuvaTV:n videolla Savolainen muistelee sarjan syntyvaiheita ja harmittelee sen lyhyeksi jäänyttä elämää. Retsin välispiikit ja selitykset on kuvattu Päivälehden museon Joonas & kisällit -näyttelyssä tammikussa 2017.

Sininen lootus ja hergéologia

tinttiwordKotimaassaan Tintti-hahmon luoja Georges Remi (1907-1983) eli Hergé on noussut kansallissankariksi. Sininen lootus -albumia käsittelevän SarjakuvaTV:n minisarjan vieras, Severi Nygård vertaakin Hergén asemaa Belgiassa meidän suhtautumiseemme Mannerheimiin.

Joulun alla ilmestynyt faksimile-Tintti jäljittelee sarjakuvan ensimmäistä, vuonna 1936 ilmestynyttä kokoomakirjaa ja sarjakuvapoliisit katsoivat aiheelliseksi suunnata huomionsa tähän klassikkoon. Puhetta riitti pitkälle yli tunnin, niin että jakso jouduttiin jakamaan osiin kuin kapteeni Haddockin malspiikki konsanaan. Osat julkaistaan helmikuun aikana ja linkit videoihin löydät tämän  postauksen lopusta.

Aiheen tiimoilta käy jälleen kerran ilmeseksi radion ylivertaisuus sarjakuvien syvällisen puimisen välineenä. (Kuuntele podcastejamme!) Sininen vilkkuvalo ei nyt valitettavasti tahdo yltää pintaa syvemmälle, vaan puhe ja kuva harhailevat albumin mielikuvitusta ruokkivissa yksityiskohdissa. Tämä suotakoon anteeksi, sillä detaljien palvomisella on Tintin lukijoiden parissa pitkät perinteet. Kenties palaamme Tintin pariin myöhemmin, hieman analyyttisemmissa merkeissä. Kuvitettu höpinä saattaa joka tapauksessa olla monelle mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin pelkkä ääni, semminkin kun mukaan saatiin ajatuksiaan jakamaan albumin tekoon osallistunut veteraanikääntäjä Heikki Kaukoranta. (Ks. jaksot 1 ja 3)

Yksityiskohdissa asuu hyvyyttä

Tintti albumit eivät tyhjene ensimmäisellä tai vielä toisellakaan lukemalla. Tämä on ollut omiaan synnyttämään hergéologiaksi kutsutun harrasteen. Ympäri Eurooppaa sarjakuvan fanit ovat perustaneet yhdistyksiä. He julkaisevat lehtiä ja käyvät loputtomia keskusteluja tinttialbumien ja niiden eri variaatioiden tiimoilta.

Ohjelmassa ehditään käsitellä vain muutamaa albumin yksityiskohtaa ja niitäkin melko pintapuolisesti. Sinistä lootusta on kiitelty sen historiallisen taustan tarkkuudesta. Juuri tähän seikkaan Retsikin tarttuu mielellään. Severi kunnostautuu muun muassa Hergén ystävän, ja albumin sisältöön voimakkaasti vaikuttaneen Chang Chong-Chengin esittelijänä. Tertsi sentään yrittää viritellä hieman keskustelua albumin piirrostyylistä. Kolmannessa osassa puhutaan myös aasialaisten stereotyyppisestä kuvaamisesta. Ja kun Kaukoranta pääsee vihdoin ääneen, hän  kertoo miten tinttikäännökset syntyivät.

Faktat ja fiktio

Milloin Tintti vieraili Kiinassa? Yhden vastauksen tähän tarjoaa Aasian historia. Ajankohtaa voidaan haarukoida tapahtumien perusteella, joista Hergé esittää kirjassa omat versionsa. Mantsurian välikohtaus sai alkunsa 18. syyskuuta 1931 kun japanilaiset räjäyttivät pommin Mukdenin pohjoispuolella. Sotilaat marssivat kaupunkiin samana iltana ja muutaman päivän kuluttua koko nykyinen Jilinin maakunta oli japanilaisten hallinnassa. Agressiivinen laajentumispolitiikka herätti laajasti huomiota ja jouduttuaan kritiikin kohteeksi, Japani kertoi (27. 3. 1933) eroavansa Kansainliitosta kahden vuoden kuluttua.

Bonushavaintoja

Videolla keskustellaan melko pitkään albumin kannen motiiveista. Esitettyyn voidaan lisätä, että James Hallin ”kuvitettu symbolisanakirja” vuodelta 1994 kertoo, lohikäärmeen kuvatun Kiinassa perinteisesti kolmivarpaiseksi. Vasta 960-luvulla alkanut Sung-dynastia muutti käytäntöä. Silloin neli- sekä viisivarpaiset lohikäärmeet ottivat vallan. lootuksetRiisipaperivarjostimen kirjoitusmerkin tarkempi tutkiskelu taas paljastaa ettei ylimääräinen varvas olekaan uudemman kansiversion ainoa virhe! Uutta kantta tehtäessä on lootuksenkukkia tarkoittavaan kirjoitusmerkkiin lipsahtanut yksi ylimääräinen siveltimenveto! Albumien takakansien kuvaan keskimmäinen kolmesta kiinalaisesta kirjoitusmerkistä on piirreetty oikein.

Historiaa sarjakuvina

tupla

Kiinan historiaan voi pintapuoliseti tutustua myös sarjakuvien kautta. Viimeisessä osassa esitellään joitakin tärppejä, mutta mainitsematta jää muutama laadukas, lähestulkoon Sinisen lootuksen edustamaa ajankohtaa kuvaava albumi. Ethan Youngin Nanjing on realistinen ja tutustumisen arvoinen. Taiteellisesti se ei kuitenkaan yllä kovin lähelle niitä Yoshiro Tatsumin sotakuvauksia tai Joe Saccon dokumettien koskettavuutta, joihin sarjakuvaa on verrattu. Yannin ja Conradin Valkoinen Tiikeri seikkailee Hongkongin ohella 1930-luvun Shanghaissa. Sen historiallinen taustoitus on pienemmässä roolissa, mutta vähintään yhtä tarkkaa kuin Hergéllä.

Sinisen lootuksen kiinankielisiä kylttejä ja versiomuutoksia

lootusmvKun tintti eksyy Shanghaissa, siihen kuluu mustavalkoalbumissa 4 ruutua mutta värialbumissa vain 3. Ruutu, jossa nähdään vanhan tyylin leimasinkirjoituksella toteutettu oven nimikyltti pudotettiin pois ”modernista” versiosta.

Vuonna 1946 Hergén ja Edgar P. Jacobsin laatimassa väriversiossa alla olevan ruudun vasenta reunaa on jatkettu. Samalla sähkötolpan taakse ilmestyi kiinalainen teksti, jota ei ole mustavalkotintissä. Suomeksi albumin tekstasi Raimo Aaltonen.lootusvari

Hergen Sininen lootus SarjakuvaTV:ssä:
Osa 1 – Kesto 30:54
Osa 2 – Kesto 28.30
Osa 3 – Kesto 25.17

Kootut kommellukset pikakelauksena STV:ssä

esitt_kuva_wordSarjakuvapoliisien ensiaskelista on kulunut vuosi. Alusta asti tavoitteena oli pitää hauskaa ja oppia tekemällä. Halusimme yrittää pärjätä luovuudella ja mahdollisimman pienellä budjetilla kun kaapistakin löytyi juuri sopivasti kalustoa. Harrastelijamainen ote on säilynyt, ja edelleen joka päivä on ilo oppia uutta kuvaamisesta, esiintymisestä ja leikkaamisesta. Katsojien kannalta kokeileva lähestymistapa näyttää tietenkin säheltämiseltä – ja sitähän se on.

Franquin -jakso kuvattii 5.1. ja SarjakuvaTV:n esittely 16.1. 2016 Samoihin aikoihin tehtiin myös ensimmäisiä podcasteja. Vei kuitenkin hyvän aikaa ennen kuin ohjelmat saatiin julki. Alussa ääni tallennettiin kameroiden mikrofoneilla ja Röden Videomic Go:lla. Kuitenkin vasta rintapieleen kiinnitettävät mikrofonit mahdollistivat keväämmällä paremman äänenlaadun. Tämän tyyppiset ”tekniset harppaukset” olemme aina ottaneet haparoiden.

Mokapalat 2016 -pätkään on koottu joitakin koomisia, jopa tragikoomisia sattumuksia. Videon myötä yritämme kiittää katsojia kuluneesta vuodesta. Jakakaa ystävällisesti tuotoksiamme, mukaan mahtuu vielä toinenkin tuhat katsojaa.

Sarjakuvapoliisit Faceboolk-ryhmä on kovin hiljainen mutta siellä se hakee huomiota. Twitterissä Retsi tiedottaa omalla kanavallaan: @reimamak

mok_word

”Oli se kummaa aikaa”

wpkuvaSarjakuvaTV:n suurtuotanto Joonas Pariisissa, 22-minuuttinen dokumentti Veikko ”Joonas” Savolaisen piirtäjänuran alkuvaiheista on julkaistu.

Savolainen työskenteli koko 1950-luvun tunnetuimman sarjansa Joonaksen kimpussa. Sarjan päätymisestä Helsingin Sanomiin on olemassa hieman muunkin laisia versioita, mutta näin tekijä tarinoi viime kesänä, kun kävimme jututtamassa häntä. Sanoma Osakeyhtiön mahtimiehestä, itsevaltaisesta Eljas Erkosta kerrotaan monia juttuja ja Savolainen haluaa heittää oman rikkansa rokkaan. Niinpä Erkosta muodostuu tavallaan ohjelman toinen päähenkilö.

Eljaksen poika, Aatos Erkko aloitti vuonna 1953 Viikkosanomien päätoimittajana. Opiskeltuaan journalismia rapakon takana, hän halusi amerikkalaisen Life-lehden innoittamana tuottaa kuvareportaaseja. Aatos Erkko palkkasi Savolaisen tähän tehtävään elokuussa 1955 ja myöhemmin moni maamme tunnetuimmista valokuvaajista teki samaa hommaa.

Aatos Erkko siirtyi Helsingin Sanomien päätoimittajaksi vuonna 1961. Vastuu koko yhtiöstä ja sen kuudesta lehdestä siirtyi hänelle neljä vuotta myöhemmin kun Eljas Erkko kuoli.

Joonaksen tarinointi SarjakuvaTV:ssä jatkuu myöhemmin.