Strumffit smurffeina

strumffit
Kun kuulimme nostalgialla silatun, Otavan julkaiseman Nonstop -kirjasarjan laajentuvan Smurffeihin, päätimme kutsua kääntäjä Heikki Kaukorannan ruotimaan integraalia kanssamme.

Videolla Kaukoranta kertaa Ruudun ja Nonstopin kääntämisen käänteitä ja kuulemme muun muassa sen miten Taivaanäärelä vakiintui tapahtumapaikan nimeksi. Strumffitarinat kääntänyt Soile Kaukoranta ei Heikin mukaan hätkähtänyt tapaa, jolla sarjan luonut Peyo kuvaa Strumffineitoa. Eniten keskustelua pienpaneelissamme herättävät Smurffaattorista ja Mustista smurffeista kertovat tarinat. Ja koska hahmojen syntyhetkistä on kulunut jo yli 60 vuotta, nousee esiin myös kysymyksiä siitä millaisia arvoja sarjakuva edistää, mikä on sopivaa lastensarjakuvissa ja mikä ei?

Kirjassa nähdään aikajärjestyksessään kahdeksan ensimmäistä strumffitarinaa, joten aivan kaikki 1970-luvun alussa meillä esitellyt seikkailut eivät ole mahtuneet mukaan. Puutetta paikkaa anteliaasti kuvitettu noin viidenkymmenen sivun mittainen esipuhe, joka sisältää piirtäjähistoriikin ja valokuvien lisäksi mielenkiintoisia mainossarjoja. Alkuperäinen minilehti Mustista strumfeista on niin ikään mukana, muodossa jossa se esiintyi sarjat julkaisseen Spiroun välissä. Jostain syystä kirjan belgialainen toimituskunta päätti jättää sisällysluettelon pois muuten niin arvokkaasta teoksesta. Mutta tässä se on:
Lentävä smurffi, 57
Mustat smurffit, 83
Smurffivaras, 105
Smurffonia in duo, 127
Smurffaattori, 153
Muna ja smurffit, 199
Smurffineito, 225
Smurffien nälkä, 267

Videon kesto 42:45

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s